Iloinen loppukesän tervehdys elokuisen kuutamon kera!
Yhdistyksen toiminta uudelle alkavalle työkaudelle alkoi Care Index –koulutuksella 4.-7.8. Joukossamme oli ilahduttavasti monta uutta jäsentä, lämpimästi tervetuloa mukaan yhdistyksemme toimintaan! Näillä yhdistyksen sivuilla kannattaa niin uusien kuin vanhojen jäsenten käydä aika-ajoin tarkistamassa tulevia paikallisia kokoontumisia ja valtakunnallisia koulutuksia. Jäsenet voivat itsekin lähettää kokoontumiskutsun blogiin info@dialputu.com -sähköpostin kautta, kuka vain jäsenistä voi kutsua jäsentapaamisen luokseen ehdottamanaan aikana. Kokoontumiskutsuun on tärkeää laittaa kutsujan yhteystiedot (s-posti riittää, jos ei halua antaa puhelinnumeroa) ja pyyntö ilmoittautumisesta suoraan itselle. Kokoontumiselle voi ehdottaa tiettyä teemaa, lukemista tai tekemistä. Asioiden jakaminen yhdessä on antoisaa!
Care Index –koulutuksessa kauniissa ja valoisissa tiloissa SFV-talossa Helsingin keskustassa saimme todellista ravintoa työhömme perheiden kanssa: lapsen ja hoivaavan vanhemman muodostamien yksilöllisten dyadien vuorovaikutussuhteiden ymmärtäminen avaa työssämme uusia näkökulmia lapsen maailmaan ja auttaa meitä auttamaan asiakasperheitämme paremmin.
Koulutuksen sisältönä on lapsen kiintymyskäyttäytyminen perustuen kiintymyssuhdetutkimukseen ja erityisesti prof. Patricia Crittendenin DMM-teoriapohjaan (Dynamic Maturational Model) ja varhaisen vuorovaikutuksen Care Index-arviointimenetelmään. Olemme perehtyneet vauvan kiintymyskäyttäytymiseen, siihen miksi ja miten se ilmenee, mitä se kertoo lapsen vuorovaikutuksen mahdollisuuksista ja hänen vanhempansa vanhemmuustaidoista. Hyvin merkittävää on vanhemman asettuminen lapsen käytettäväksi turvanpesänä arjen tilanteissa: kun lapsi tuntee turvaa, hän voi käyttää energiansa tutkimiseen, ja tutkiminen, eksploraatio, mahdollistaa parhaan mahdollisen oppimisen. Tästä hyvänä muistutuksena on oppimamme mielikuva kiintymyskäyttäytymisen ja eksploraation ”keinulaudasta”: mitä enemmän vauvan/lapsen turvantarve aktivoituu, sitä vähemmän hän voi sillä hetkellä käyttää energiaansa tutkimiseen. Kun vanhempi tällöin toimii lapselle turvapesänä, on lapsen mahdollista kokemansa turvan ja lohdun turvin suuntautua jälleen ympäristöönsä tutkimusmatkailijan tavoin. Jos vanhempi ei pysty omista lähtökohdistaan toimimaan lapselle riittävänä turvapesänä, on lapsen organisoiduttava turvan luomiseksi omin keinoin, osin tai kokonaan. On selvää, että lapsen kyky ja keinot tuottaa itselleen turvan kokemusta ovat heikommat kuin aikuisen. -Tällä turvan ja eksploraation keinulaudalla lapsi keinuu kehityksessään, kuten toki me aikuisetkin läpi elämämme, joskin eri tavoin. Nämä asiat vaikuttavat vahvasti lapsen kokonaiskehityksessä, kommunikointitaitojen ja kielen kehityksessä. Koulutuksessa prof. emerita Airi Hautamäki ja psykologi, psykoterapeutti Sinikka Maliniemi veivät meidät varhaisen vuorovaikutuksen alkujuurille, ja odotamme innokkaina koulutuksen toista osaa lokakuussa. Koulutus on antanut valtavasti ajateltavaa ja näkökulmaa myös omaan elämänhistoriaamme, myös sen työstäminen on tärkeää sekä itsellemme henkilökohtaisesti että työhömme, oman itsen käyttämiselle työinstrumenttina terapiatyössä.
terveisin Marja L.
Dialogisen puheterapian tuki ry 