Tämän otsikon alle on tarkoitus koota kiinnostavia artikkeleita ja linkkejä.
Kevät 2017:
video leikkiterapiasta
Hyvää lukemista: The Importance of Play.
Click to access dr_david_whitebread_-_the_importance_of_play.pdf
http://www.kokosuomileikkii.fi/leikkiopettaa/
Uusimpien tutkimusten mukaan aikuisen ja lapsen yhteinen leikki tukee monipuolisesti lapsen kehitystä ja vahvistaa lasta. Lapsi on syntymästään utelias ja oppimishaluinen ja hän tutkii ja oppii nimenomaan leikin kautta. Leikki syntyy vuorovaikutuksessa.
Yksi varhaisimpia leikkejä on piiloleikki: ”Kukkuu – missä on Aapo?” Lapsi tulee löydetyksi uudelleen ja uudelleen ja samalla hän tutkii sitä ihmeellistä asiaa, että jokin voi kadota ja kuitenkin taas löytyä. Uudelleen löytymiseen liittyy vastaanotetuksi tulemisen riemu. Samalla lapsen turvallisuuden tunne vahvistuu: vaikka äiti tai isä poistuu huoneesta, se ei tarkoita, että he katoavat kokonaan. Piiloleikissä lapsi oppii siis kestämään myös hetkittäistä yksinoloa ja erotilanteita.
Parhaimmillaan leikki tempaisee mukaansa, se on iloista, spontaania ja synnyttää oivalluksia. Leikki mahdollistaa taiteen, kulttuurin, mutta myös tieteen kehityksen. Kehitys perustuu aina ajatusten leikkiin, mielessä kuvittamiseen, totutusta vapautumiseen. Juuri sen takia on niin tärkeää, että leikissä kohtaavat myös eri sukupolvet. Yhdessä leikkimällä jokainen oppii jotakin uutta ja kaikille osapuolille syntyy uutta luottamusta tulevaan. Eristäytyneisyys synnyttää herkästi epäluuloa, yhdessäolo synnyttää luottamusta ja toivoa.Leikki on lapsen tapa hahmottaa maailmaa, tutkia mitä siinä tapahtuu ja harjoitella sen ymmärtämistä mikä on leikisti, mikä oikeasti. Yhdessä leikkimällä lapsi oppii leikkimään myös yksin. Leikeissään lapsi käsittelee päivän tapahtumia ja harjoittelee uusia, ihmeellisiä asioita. Kun leikki jaetaan toisen kanssa, syntyy yhteinen ilo, joka vahvistaa kiintymystä. Hyvässä leikissä kohtaa kaksi ihmismieltä. Hyvässä leikissä on myös yllätyksellisyyttä. Leikissä on läsnä paitsi todellisuus ja sille annettu merkitys, myös jaettu mielikuvitus. Leikki voi kuulostaa arkiselta, mutta on aika ihmeellistä, että puolitoistavuotias lapsi pystyy tarjoamaan leikkikahvia muovikannusta äidilleen, ja jakamaan tämän ”kahvihetken” äitinsä kanssa?
Leikki on ihmiselämä pienoiskoossa: kaikki mitä ihmiselämään liittyy, mahtuu leikkiin. On vaaratilanteita ja rosvoja, on selviytymistä ja onnistumista, on kilpailua ja epäonnea, on sattumanvaraisuutta ja oveluutta, on rakkautta, pelkoa, mutta ennen kaikkea toivoa. Jotta näistä aineksista voisi selviytyä, leikkiin tarvitaan myös sääntöjä. Ja sitten harjoitellaan miten näitä sääntöjä sovelletaan. Aivan kuten elämässä muutenkin.
Leikin avulla lapsen mielikuvitus ja luovuus kehittyvät, mikä auttaa häntä monenmoisissa tehtävissä ja haasteissa. Leikin avulla lapsi kehittää tarkkaavaisuuttaan ja oppii syy-seuraussuhteita. Leikissä lapsi oppii onnistumaan ja epäonnistumaan, jotta hän uskaltaisi onnistua ja epäonnistua elämässä jatkossakin. Se ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä.
Mielikuvituksen kautta avautuu kyky empatiaan – kyky kuvitella miltä toisesta tuntuu ja suhtautua toiseen myötämielisesti. Mielikuvitus mahdollistaa myös todellisuuden kestämistä, koska mielikuvituksella voimme pehmentää, tasata ja korjata todellisuutta. Mielikuvituksen varassa voimme ajatella, että tämä on tällä hetkellä näin, mutta huomenna voi olla paremmin. Mielikuvituksen avulla voimme rakentaa unelmia ja tulevaisuutta, josta voi tulla totta.
Mirjam Kalland
Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri
kasvatustieteen tohtori, sosiaalityön ja perhetutkimuksen dosentti
Kannattaa tutustua Floortime- menetelmään http://www.stanleygreenspan.com
Seuraavassa kirja-arvostelu vuodelta 1997. Tätä kirjaa voi tiedustella kirjastoista.
Matti Bergström:
Mustat ja valkeat leikit WSOY, 1997
230 s, 140 mk
Miksi lapsi ei aina leiki kuten aikuinen haluaisi: rauhallisesti ja pitkäjänteisesti, siivosti ja sovussa toisten kanssa. Aina se jossain vaiheessa riehaantuu, alkaa vängätä vastaan, ei pysy paikallaan, kiljuu ja suututtaa muut. Kehittävien leikkien säännöille se antaa yhtäkkiä piutpaut, ja sukeltaa omiin mielikuvitusmaailmoihinsa, joissa eivät vallitse aikuisten määräämät lait. Aivan kuin siihen eivät vaikuttaisi edes painovoiman lait, kun se hyppii ja loikkii niin, että aikuinen väsähtää jo katselemisestakin.
Lääkäri ja emeritusprofessori Matti Bergström vetää lasten leikkien kaksijakoisuudesta yhteyden aivofysiologiseen kehitykseen. Aivojen syvemmät, alkeellisemmat osat ja kehittyneemmät uudet osat käyvät ainaista vuoropuhelua. Aivorungosta tulevat lapsen limbiseen systeemiin, ”minään”, demonit ja kaaos, aivokuorelta fyysisen maailman informaatio ja järjestys. Näitä lapsi leikeissään käsittelee kokien vaihtelua tasapainon ja epätasapainon, varmuuden ja epävarmuuden, rauhan ja pelon välillä.
Bergströmin mukaan limbinen järjestelmä tarvitsee kehittyäkseen sekä kaaosta että järjestystä. Luovuus vaatii annoksen katastrofia. Vasta kun aivoissa on löytynyt tasapaino näiden kahden ääripään välillä, ihmisestä voi tulla inhimillinen ja henkinen olento. Me aikuiset ”valkeine” leikkeinemme emme saa yrittää viedä lapsilta heidän toista, pimeätä puoltaan, edes lapsen omaan hyvään tai yhteiskunnan tehokkuuteen nojaten.
Bergströmin kirja on innostavaa luettavaa. Vauhdikas kirjoitustyyli vetää tekstissä eteenpäin, ja matkan varrella saa yllättävän monta ahaa-elämystä: näinhän se tietysti on, olenhan minä sen aina tiennyt.
Kirjoittanut Pauliina Susi, Yliopisto-lehti 11/97
Dialogisen puheterapian tuki ry 